Yksi pieni ihminen

maanantai 23. tammikuuta 2012

Keskity epäolennaiseen

Olen ollut melkein kaksi vuotta hiljaa, koska elämässäni on tapahtunut suuria asioita. Olen ollut iloinen, surullinen, onnellinen, hämmentynyt, epätietoinen.

Suurista asioista on vaikeaa puhua.

Siksi, elämän ollessa yhtä muutosta, kiirettä ja priorisointia, huomaa kaipaavansa paikkaa, jossa voi keskittyä epäolenneiseen. Jaaritella siitä sun tästä, kierrellä ja kaarrella, tarvittaessa mennä lujaa metsään. Olla eri mieltä kuin edellisellä kerralla.

Puhua asioista, joiden yhteys maailmanrauhaan, ilmastonmuutoksen vastustamiseen ja gradun valmistumiseen on hatara, jollei olematon. Olla juuri sitä mitä on.

Ja julkaista vaikka kuvan hylätystä kahvilasta Vilnassa.

torstai 12. tammikuuta 2012

Alkuja



Tammikuun ensimmäinen päivä on minulle vain yksi alku vuoden vaihteen monista aluista. Lokakuussa alkoi toinen aviovuoteni, joulukuussa uusi ikävuosi. Vuoden vaihteen jälkeen, joulun loputtua, alkoi seitsemäs vuosi yhdessä aviomieheni kanssa.

Suurten alkujen lisäksi vanhan vuoden loppu ja uuden alku ovat täynnä suuria suunnitelmia pienistä asioista. Osa on tässä vaiheessa jo haalistunut taka-alalle, osa on voimissaan.

Olisiko paluu blogin pariin yksi alku?

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Terveydeksi!

Suosittelen lukemaan Seija Sartin loistavan kirjoituksen isoäitinsä äidistä täältä.

Tässä muutama maistiaispala tekstistä:

"Mummu ei olisi edes ymmärtänyt sanaa köyhäily. Hän kuului niukkuuden ikäpolveen, joka ei heittänyt mitään hukkaan. Hän säästi huolellisesti narunpätkät ja paperipussit – muovipussejahan ei ollut. Kuten ei ollut pölynimureita, yleiskoneita, mikroaaltouuneja, pakastimia eikä siis ruokien kylmäketjuakaan. Pyykit ja astiat pestiin käsin, lattiat lakaistiin harjalla ja luututtiin kontaten.

Muistan mummun tamppaamassa mattoja, kantamassa laskiämpäriä, nostelemassa pesuvadista pyykkiä narulle.

-----------

Mummu ei säästellyt voita, kermaa eikä sokeria, joten epäterveellisten ruokatottumustensa takia hän kuolikin tuota pikaa ennen 90-vuotispäiväänsä. "

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Kaapin paikka

Tiedättekö mikä tämä on?


Se on jääkaapinedeltäjäkaappi. Pienen pieni pikkusiskoni muutti syksyllä 50-luvulla pystytettyyn kerrostaloasuntoon ja sen myötä minulle valkeni eräs asia: jääkaappeja ei aina ole ollut. Ilmiselvää tietysti kun asiaa ajattelee, mutta oman elämän aikana aina olemassa olleisiin kodinkoneisiin on tottunut ettei niitä edes ajattele.

Kyseessä on siis asunnon ulkoseinällä sijaitseva komero, jota seinän viileys oletettavasti viilentää hieman. Lihaa tai maitoa siellä tuskin kannattaa säilyttää, mutta juurekset ja hedelmät pärjäisvät kaapissa varmaankin ihan hyvin. Kyselin kaappiaiheesta hieman kauemmin maailmaa katselleilta ja he arvelivat jääkaapin yleistyneen 50-luvulla. Sitä ennen pärjättiin komeroilla, kellarilla ja sahanpurujen seassa säilötyillä jääkimpaleilla. Erilaiset tuoretuotteet keskellä talvea ovat myös verrattain uusi asia. Ennen vihannekset säilöttiin talven varalle ja tuoreita syötiin vain niiden kasvaessa.

Tämä yllättävä havainto jääkaapin vasta noin puolivuosisataa kestäneestä historiasta suomalaisisa kodeissa pisti miettimään. Mihin kaikkeen jääkaappia oikeastaan tarvitsee? Oma pieni jääkaappini on usein melkein täynnä tyhjää, mutten silti näe nälkää. Kuivakaappikapasiteetti sen sijaan on täydessä käytössä. Koska kotonani on harvoin mitään liha- ja maitotuotteiden kaltaista hetkessä pilaantuvaa, tulisin arjessani kivutta toimeen kuivakaapilla ja jäälokerolla.

Entäs sitten jos haluaisin välillä valmistaa jotain eläinkunnan tuotteista? Järkevällä suunnittelulla sekin onnistuisi. Asun lähellä ruokakauppaa, joten pystyisin kyllä noutamaan lihakimpaleen suoraan uuniin pistettäväksi. Harmittavaa kyllä, läheskään kaikilla ei lähikauppaa (enää) ole, joten viikottaiset maidonhakuretket hypermarkettiin saattavat olla tietynlaisen pakon sanelemia. Ja silloin jääkaappikapasiteettia tarvitaan. Sulhoni kertoi isänsä kertoneen, että tämän lapsuudessa heidän asuinkorttelissaan oli peräti kolme ruokakauppaa, mutta tilanne on nykyään ihan toinen. Olisipa hienoa jos helposti pilaantuvat elintarvikkeet voisi edelleen kätevästi noutaa läheltä.

Lopuksi vielä tiivistelmä: kasvikset+kaupunkisuunnittelu=vähemmän käyttöä jääkaapille!


sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Omin käsin


Käsitöiden tekemistä mainostetaan usein ekotekona. Ainakin kaikenkarvaisia käsityömateriaaleja tuottavat puhuvat mielellään käsityöharrastuksen tästä puolesta. Minua on kuitenkin jo pidemmän aikaa mietityttänyt, mikä käsitöistä oikastaan tekee erityisen ekologista. Pontimena tämän kirjoituksen muotoiluun oli Kemikaalikimaran kirjoitus, joka tukee käsitystäni siitä, ettei lanka sillään ole välttämättä yksiselitteisen ekologista. Eikä sen puoleen muukaan vaatteiden raaka-aine. Kuluttaja-viraston Eko-ostajan oppaan mukaan juuri materiaalien tuottaminen aiheuttaa vaatteen ympäristöjalanjäljessä merkittävän painauman, itse käytön ohella. Puseron neulominen valmiin neuleen ostamisen sijaan ei siis välttämättä ole ekoteko, jos nyt ei -edesvastuuttomuuskaan Sitä paitsi ekologisempia vaatevaihtoehtoja on näppituntumani mukaan saatavilla vastaavia materiaalivaihtoehtoja enemmän. En silti usko käsityöharrastuksen olevan myöskään erityisen epäekologista, joten kenties ekologisuus lymyää muissa asioissa.

Käsitöiden ekologisuuden korostamisessa saattaa olla kyse mielikuvista, joilla ne liitetään vanhoihin hyviin aikoihin ja nykyistä hitaampaan elämäntyyliin. Oman lampaan villasta kehrätyllä langalla neulominen eittämättä on vaatevaraston kartuttamisen ekologisimmasta päästä ja suomessa kasvaneiden lampaiden villasta tehtyjä lankoja on meille lampaattomillekin ihan kohtuullisesti saatavilla. Harmittavan usein kuitenkin laajemmin tarjolla olevat lankamallistot vaihtuvat sesongeittain ja kangaskauppojen valikoimat koostuvat sellaisista kankaista, joista halpaketjujenkin vaatteet on tehty. Kyse on siis tavallaan paljon parjatun valmisvaatemuodin raakileista.

Oman kokemukseni perusteella käsitöiden ekologisuutta voisi tukea ainakin se, että suhde tekstiileihin muuttuu. Pitänee tässä kohtaa huomauttaa, että minulle sana käsityöt tarkoittaa ennen kaikkea vaatteita ja asusteita, vaikka toki monenmoisia muitakin käsitöitä on olemassa. Muodeista ja tyyleistä kiinnostuneelle kaikkein ekologisinta käsitöiden tekemisessä on siis se, että suhde pukineisiin muuttuu. Ne ovat koko ajan entistä vähemmän kulutustavaraa ja entistä enemmän ajan, ajatusten ja arvojen ilmentäjiä. Vaatteita ja niihin käytettyä aikaa ja vaivaa oppii toden teolla arvostamaan. Kun esimerkiksi tietää miten paljon aikaa ja vaivaa vaikkapa puseron valmistukseen kuluu, voi miettiä uusin mielin, haluaako todella haksahtaa halvalla tuotettuun trendihalaattiin. Kun vastaus vähitellen on luonnollinen ei, tulee kyseeseen itse tekeminen. Ajatusketju vaatekaupassa voi kulkea vaikkapa näin: Kivannäköinen! Ei vaikuta kovin hyvälaatuiselta. Mistäköhän tuo on kotoisin? Kukahan sen on tehnyt ja paljonko hän sai siitä palkkaa? Hmm, halpa ja kallis samaan aikaan. Taidanpa jättää kauppaan. Tekisinköhän itse saman tyylisen?

Vaikka nautinkin käsitöiden tekemisestä, on se silti aikaa vievää ja toisinaan jopa piinallista. Silloin tulee tehtyä vain vaatteita, joista todella pitää, eikä retkahda kaikkein ohimenevimpään vaateparteen. Jos toisinaan ostaa vaatteita, käsityöharrastuksen kehittämä silmä auttaa valitsemaan sellaisia, jotka oikeasti sopivat omalla vartalolle, elämälle ja arvoille.

Lankojen sivelyyn tottuneet sormet tunnistavat epämukavat tekokuidut yhdellä hipaisulla. Visuaalinen silmä kehittyy ja sormet herkistyvät. Oppii punnitsemaan vaihtoehtoja ja valitsemaan niistä parhaan. Oppii pärjäämään vähemmällä!

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Hyvää naistenpäivää!

Ja hyvää syntymäpäivää 4-vuotiaalle lapinkoiraneidille...


...joka on toisinaan herkän kaunis juhannusneito, mutta osaa tarvittaessa olla oikein kunnon narttu. (jos vaikka samanrotuinen sälli yrittää lähennellä, vaikka neiti haluaisi rauhassa tutustua paikalla oleviin uusiin ihmisiin)

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Inspiroidun

Selittely jatkuu... Lista blogeista, jotka tällä hetkellä inspiroivat eniten:

Om kläder som är vackra
Kaikin puolin ihana blogi! Visuaalisesti lähimpänä omia mieltymyksiäni.

Green Life for a Fashion Freak
Kiinnostavaa pohdintaa.

Chocochili
Hieno esimerkki siitä, ettei vaikuttaminen edellytä paasaamista. Kauniisti esitelty hyvä ruoka riittää!

Helmi otsalla
Ilmaisuvoimaisessa blogissa ei välttämättä tarvita rivitolkulla tekstiä.

Needled
Kate on blogi-idolini!

Pitsiunelmia
Pitsit on ihania! Voi kun saisin jo tuon kirjan käsiini.

Liivian talossa
Kaunistunnelmainen blogi.

Paras aika vuodesta
En oikeastaan tiedä miksi näin omasta tyylistäni poikkeava blogi näin kovin miellyttää. Liittyisiköhän siihen, että Stellalla on vahva oma tyyli ja vinkeä kirjoitustyyli.

Kemikaalicocktail
Ekohehkutusta kaupunkilaisjärjellä. Jakaa ilmeisesti mielipiteitä, mutta on ihan ohittamaton.

Hunajataivas, hunajameri
Terävä kieli ja paljon mielipiteitä. Mikäs sen parempaa!

Lukijat