Se on jääkaapinedeltäjäkaappi. Pienen pieni pikkusiskoni muutti syksyllä 50-luvulla pystytettyyn kerrostaloasuntoon ja sen myötä minulle valkeni eräs asia: jääkaappeja ei aina ole ollut. Ilmiselvää tietysti kun asiaa ajattelee, mutta oman elämän aikana aina olemassa olleisiin kodinkoneisiin on tottunut ettei niitä edes ajattele.
Kyseessä on siis asunnon ulkoseinällä sijaitseva komero, jota seinän viileys oletettavasti viilentää hieman. Lihaa tai maitoa siellä tuskin kannattaa säilyttää, mutta juurekset ja hedelmät pärjäisvät kaapissa varmaankin ihan hyvin. Kyselin kaappiaiheesta hieman kauemmin maailmaa katselleilta ja he arvelivat jääkaapin yleistyneen 50-luvulla. Sitä ennen pärjättiin komeroilla, kellarilla ja sahanpurujen seassa säilötyillä jääkimpaleilla. Erilaiset tuoretuotteet keskellä talvea ovat myös verrattain uusi asia. Ennen vihannekset säilöttiin talven varalle ja tuoreita syötiin vain niiden kasvaessa.
Tämä yllättävä havainto jääkaapin vasta noin puolivuosisataa kestäneestä historiasta suomalaisisa kodeissa pisti miettimään. Mihin kaikkeen jääkaappia oikeastaan tarvitsee? Oma pieni jääkaappini on usein melkein täynnä tyhjää, mutten silti näe nälkää. Kuivakaappikapasiteetti sen sijaan on täydessä käytössä. Koska kotonani on harvoin mitään liha- ja maitotuotteiden kaltaista hetkessä pilaantuvaa, tulisin arjessani kivutta toimeen kuivakaapilla ja jäälokerolla.
Entäs sitten jos haluaisin välillä valmistaa jotain eläinkunnan tuotteista? Järkevällä suunnittelulla sekin onnistuisi. Asun lähellä ruokakauppaa, joten pystyisin kyllä noutamaan lihakimpaleen suoraan uuniin pistettäväksi. Harmittavaa kyllä, läheskään kaikilla ei lähikauppaa (enää) ole, joten viikottaiset maidonhakuretket hypermarkettiin saattavat olla tietynlaisen pakon sanelemia. Ja silloin jääkaappikapasiteettia tarvitaan. Sulhoni kertoi isänsä kertoneen, että tämän lapsuudessa heidän asuinkorttelissaan oli peräti kolme ruokakauppaa, mutta tilanne on nykyään ihan toinen. Olisipa hienoa jos helposti pilaantuvat elintarvikkeet voisi edelleen kätevästi noutaa läheltä.
Lopuksi vielä tiivistelmä: kasvikset+kaupunkisuunnittelu=vähemmän käyttöä jääkaapille!
Kyseessä on siis asunnon ulkoseinällä sijaitseva komero, jota seinän viileys oletettavasti viilentää hieman. Lihaa tai maitoa siellä tuskin kannattaa säilyttää, mutta juurekset ja hedelmät pärjäisvät kaapissa varmaankin ihan hyvin. Kyselin kaappiaiheesta hieman kauemmin maailmaa katselleilta ja he arvelivat jääkaapin yleistyneen 50-luvulla. Sitä ennen pärjättiin komeroilla, kellarilla ja sahanpurujen seassa säilötyillä jääkimpaleilla. Erilaiset tuoretuotteet keskellä talvea ovat myös verrattain uusi asia. Ennen vihannekset säilöttiin talven varalle ja tuoreita syötiin vain niiden kasvaessa.
Tämä yllättävä havainto jääkaapin vasta noin puolivuosisataa kestäneestä historiasta suomalaisisa kodeissa pisti miettimään. Mihin kaikkeen jääkaappia oikeastaan tarvitsee? Oma pieni jääkaappini on usein melkein täynnä tyhjää, mutten silti näe nälkää. Kuivakaappikapasiteetti sen sijaan on täydessä käytössä. Koska kotonani on harvoin mitään liha- ja maitotuotteiden kaltaista hetkessä pilaantuvaa, tulisin arjessani kivutta toimeen kuivakaapilla ja jäälokerolla.
Entäs sitten jos haluaisin välillä valmistaa jotain eläinkunnan tuotteista? Järkevällä suunnittelulla sekin onnistuisi. Asun lähellä ruokakauppaa, joten pystyisin kyllä noutamaan lihakimpaleen suoraan uuniin pistettäväksi. Harmittavaa kyllä, läheskään kaikilla ei lähikauppaa (enää) ole, joten viikottaiset maidonhakuretket hypermarkettiin saattavat olla tietynlaisen pakon sanelemia. Ja silloin jääkaappikapasiteettia tarvitaan. Sulhoni kertoi isänsä kertoneen, että tämän lapsuudessa heidän asuinkorttelissaan oli peräti kolme ruokakauppaa, mutta tilanne on nykyään ihan toinen. Olisipa hienoa jos helposti pilaantuvat elintarvikkeet voisi edelleen kätevästi noutaa läheltä.
Lopuksi vielä tiivistelmä: kasvikset+kaupunkisuunnittelu=vähemmän käyttöä jääkaapille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti